Juttelin saksalaisen huonetoverin kanssa suomalaisen television tulevaisuudesta. Tuleva YLEn "mediamaksu" kuohuttaa suomalaisia. Saksassa hieman laajennettua tv-maksua on peritty jo muutaman vuoden ajan. Laajennuksella tarkoitan sitä, että maksajaksi joutuu myös silloin jos omistaa pelkän internetyhteydellä varustetun tietokoneen. Tämä on johtanut siihen, että Saksan yleisradio suhtautuu vakavasti internetissä tarjoamaansa sisältöön. Parannettavaa kuulemma vielä löytyy, mutta muuten esimerkiksi sarjojen ja uutisten seuraaminen onnistuu lukuisia rss-syötteitä seuraamalla. Käyttöliittymäksi soveltuu vaikka varsin helppokäyttöinen ja selkeä Miro-ohjelmisto. YLEn rss-syötteet tarjovat linkkejä YLEn omalle Areena-sivustolle, jossa videot voi vasta katsoa. Suomeen kaavailta veroluontoinen ja "kaikki maksaa, kaikkia rangaistaan" -tyyppinen mediamaksu olisi varsin mittava muutos. Huonetoveri ihmetteli kun kerroin YLEn lakisääteisen tiedotusvelvollisuuden ympäripyöreydestä. Vastaava saksalainen laki on kuulemma melko tarkka. Sellaisen toivoisi Suomen lakiinkin, jos mediamaksua aletaan perimään. En pidä siitä että veronmaksajien kustannuksella jollekin puljulle annetaan käytännössä rajaton rahoitus ja ainoastaan jonkinlaiseen mottoon verrattava ohjeistus toiminnalle.
"Internet-televisio" oli uutta joskus 90-luvulla. Silloin tuo sana tarkoitti jotakin Finluxin kuvaputkitelevisiota ja siihen liitettyä harmaata laatikkoa. Vauhdin huumaa tarjosi 56k puhelinmodeemi. Television ja internetin integraatiota saadaan vielä odotella. Tekniikka ja ohjelmistot ovat jo olemassa, mutta varsinaista tavalliseen sukankuluttajaan vetoavaa kokonaisuutta ei vielä ole. Ainakin Suomessa MHP-palvelut jäivät tämän digifiaskon toteuduttua unholaan. Edelleen kaivataan sellaista laitetta, jonka käyttö onnistuu kaukosäätimellä osoittamalla sohvan pohjalla makoillen. Sen laitteen on tarjottava viimeisimmät uutiset, sarjat ja elokuvat on-demand muutaman helpon klikkauksen takaa. Perinteisen television aikatauluihin perustuvalla lähetysvirralla on elämää rytmittävä vaikutus. Se on joko hyvä tai huono puoli, riippuen keneltä kysytään.
Tutkiskelin muutamia käyttöliittymäsuunnitteluun liittyviä sivustoja ja artikkeleja. Helsingin yliopistossa kehitetty GUIDe-prosessimalli vaikuttaa varsin pätevältä projekteihin, joissa henkilöstö- ja aikaresurssit ovat rajalliset. Toisaalta on tiedettävä tarkalleen mitä käyttäjä haluaa ja mitä hän ennenkaikkea tarvitsee. GUIdebookissa pääsee perehtymään käyttöliittymien historiaan ja kehitykseen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti